Pääsiäinen oli niin mukava ja rentouttava. Olisipa se voinut vaan jatkua  ja jatkua....jatkua vaan. Olin asemalla vastassa, kun Sebu saapui klo 22.26. Ei jännittänyt niin paljoa, mitä olisin voinut kuvitella. Noh halattiin ja suudeltiin siinä heti ensimmäiseksi ja seuraavaksi menimme metsästämään A-junaa. Opetin kajaanilaiselle, miten matkustetaan pummilla Helsingissä :P

Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään ja suunnattiin kohti rauttiksen portaita tapaamaan Lauraa, Suvia ja Mikkoa. Oli pitkäperjantai ja jotenkin se tuotti ongelmia; kengurubaari ei ollut auki ja sitten visa electron ei käyny missään, joten jätin Sebuseni Suvin ja Mikon huomaan siksi aikaa kun minä ja Laura käytiin nostamassa rahaa. Hmm..otin limpparin ja muut ottivat sitten vahvempaa. Seuraavaksi meillä oli nälkä ja menimme kebabille. Se oli jotenkin tosi huvittava ruoka"hetki". Minä ja Laura vaan naurettiin ja Mikko ja Sebu juoksivat tupakalla. Ja mun lautasessa taisi olla jotain taikaa, kun tuntui ettei se huvennut ollenkaan. 

Yritimme Sebun kanssa venyttää iltoja, niin että olisi ollut mahollisimman paljon aikaa toisillemme, mutta lauantai oli mulla kuitenkin työpäivä. Olihan tuo ilta muutenkin merkittävä; minä vannoutunut sinkku aloin seurustelemaan. Joops, totta se on, eikä tunnun ollenkaan pahalta :P

Lauantai meni töissä, nukkuessa ja syödessä. Mutta sunnuntaina menimme Sebun kanssa pelaa bilistä (3-2 Sebun hyväksi) ja sen jälkeen oli Scary movie 4 vuoro. Ei ihan niin hauska, mutta oli kiva istua siinä Sebun vieressä. Ja illalla Sebu teki meille ruokaa. 

Maanantai tuli ihan liian nopeasti ja olimme sopineet, että sillon me vaan ollaan ihan toisissamme kiinni eikä tehdä oikeestaan mitään. Syötiin sitten tuhdit aamupalat ja Sebu sanoi, että mä syön enemmän kuin kukaan sen tuntema nainen :D

Meillä ihan selvästi synkkaaa Sebun kanssa, niin henkisesti kuin fyysisesti. Me hassutellaan, höpsötellään ja päivä menee nopeesti ihan vain siinä kun on toisen kanssa. Mutta miksi mun kirouksena pitää olla pitkät välimatkat? Ja epäreilu  työpaikka?

Taas ne töissä sortaa meitä, jotka ollaan oltu siellä pidempään. Tunnit putosivat roimasti ja palkka laskee inhottavan alas. Ja siinä pitäis sitten maksaa vuokra, laskut, ruoka ja matkustamiset Kajaaniin. Ei kyl...Me otetaan Supparin kanssa pomot puhutteluun, ettei näin voi jatkua. Uhataan varmaan lähdöllä...