Viimesiä kahta päivää odotin niin pitkään ja sitten ne oli niin nopeesti ohi. Eli olimme Lauran ja Suvin kanssa risteilyllä ja muksaa oli myrskyvarotuksista huolimatta. Ihan mielettömästi oli porukkaa, että laivan lähtökin myöhästyi reilulla puolella tunnilla. Saatiin kuitenkin massut täyteen buffetissa ja siitä sitten jatkettiin iltaa tax freen kautta hyttiin.

Illan show oli varsin viihtyisää laulelua. Bassot vaan jälleen kerran liian kovalla. Mutta siellä sitten seuraksemme saatiin alaikäsiä poikasia, joita Laura jäi piikittelemään, kun minä ja Suvi mentiin tanssahtelemaan lattialle. Siitä siirryimme discopuolle tanssahtelemaan. Mikä ihme suomalaisia vaivaa kun ne ei uskalla mennä ennen keksiyötä tanssimaa? Nooh mutta meidän dj:hän se siellä oli kopissansa, mutta eipä tainnut mua tunnistaa. Onhan siitä jo vuosi. Nooh mutta yö kuitenkin pilkkuun asti venyi ja siitä omaan hyttiin nukkumaan.

Aamu nousi harmaana. Ruotsissa vettä vaan satoi ja rahaa palo. Löytyi illan biletykseen farkut, vyö ja paita. Käytiin kuitenkin vanhassa kaupingissa syömässä semmosessa kellarissa lounasta ja opetettiin tarjoilijalle, miten suomeksi sanotaan hyvää ruokahalua :P  

Noh mutta laivalle tultuamme kävimme kahvilla, kun poremaailma oli täynnä ja tax freekin oli vielä kiinni. Cafe mocha teki kyllä ihan hyvää. Sitten tax freestä karkit ja siitä porealtaille. Poreilu teki kyllä pitkästä aikaa gutaa. Se oli periaatteessa vatsalihasten treenausta.

Tänä iltana oli vuorossa karaokeilta. Lapset vaan huohotti siellä edessä ihan ihmebiisien tahdissa, jotka ei sopinu ollenkaan lapsille. Nooh mut kun vanhemmat ei ite sitten uskaltaneet niin laittoivat lapset laulamaan. Ja sitten se Suvin siideri taisi kihahtaa päähän yhdessä pahoinvointipillerin kanssa ja minusta tuli duracellpupu, joka keksi pomppimisen :o Ei ikinä ole menny konemusa niin hyvin päähän, mut sillä seurauksella piti vähän enempi levätäkin. Sitten oli iiso ruotsalaisryhmä, joita en ymmärtäny. Se meni jotenkin niin vaikeeksi säheltämiseksi, kun mitään en tajunnu. Se yksi olisi halunnut, minut esittelemään Helsinkiä! Hei haloo?! Miten mä voisin esitellä Helsinkiä, jos meilla ei olisi yhteistä kieltä? Mut se sen miehen veli. Miten semmonen pieni salainen käden sively voi olla niin intiimiä? Mutta tottakai kaikki vähänkin kiinnostavat miehet ovat varattuja. Ruotsalaisuudesta puhumattakaan :D Ja melkonen puhuri oli merellä. Oli hauska katella, kuinka ihmiset heiluivat tanssilattian puolelta toiselle. Minä kanssa.

Mutta sitten se risteily olikin jo ohitse ja Helsingissä ikävä ilma jatkui. Suvin mummokin oli kuollut matkan aikana :/ On ikävä joutua luopumaan rakkaista ihmisistä. Mutta varmasti parempi näin, vähemmän kärsimystä. Kotiin päästyäni kellahdin sohvalle ja nukuin kuuteen asti. Puhelinsoitot välissä vähän keskeyttivät, mutta univelka oli sen verran suuri, joten unta vaan riitti. Ja nytkin voisi pikku hiljaa kömpiä omaan sänkyyn. Huomenna biletys kuitenkin jatkuu taas pikkujoulujen merkeissä :P

Seuraavaa risteilyä odotellessa....