Sebu oli elätellyt jo pitempään toivoa, että olisi päässyt tänne mun luo jo tiistaina. Lomaa ei myöntynyt, joten hän yritti keskiviikkoa ja viimeisenä oljenkortena torstaita. Mutta ei työharjottelusta niin vain livistetä, vaikka se paikka olisi isäpuolen yritys. Harmittaa ja surettaa. Oltiin jo suunniteltu kaikkea toimintaa. Erotiikkaliikkeessä käyntiä yms. Ei oikeesti, jos me nähdäänkin seuraavan kerran vasta juhannuksena. Lähettiin Sebun kanssa siitä, että nähtäisiin vähintään kerran kuukaudessa. Tähän väliin tulisi kaksi kuukautta. Ja sitten vielä se armeija, joka voi kestää jopa vuoden. Aikamoista kidutusta.

Onneksi varasin täksi päiväksi ajan optikolta piilarien sovitukseen. Kauhee, kun silmä räpsyy koko ajan ja siinä pitäisi sitten tunkea semmonen kalvo silmään. Ensimmäisen kerran sain linssin silmään, niin jopas tuli kyynelreaktio. Silmää vaan kirveli ja kutisi ja mä en saanut silmää auki. Kyynelvirta vaan valui poskea pitkin, kun vieras esine oli silmässä. Onneksi silmä sitten tottui siihen ja nyt olen onnellinen piilarien omistaja. Hankin aurinkolasitkin ;)

Tapasin samalla reissulla Tanjan ja kun optikolla menikin kauemmin kuin oli luultu, niin myöhästyin taas tapaamiselta. Miten mä saan tämän huonon tavan pois?! Toisaalta, jos mä itse ajattelen, niin ei mua haittaisi, vaikka ihmiset myöhästelisivät. Aika kuluu kuitenkin nopeesti. Istuimme siis Tanjan kanssa Sports Academyssä ja syötiin semmoset purilaisateriat. Ja siihen jälkkäriksi Tanja olutta, ja minä lonkeroa.

Mua vaan surettaa Sebun ja mun suhde ja sen tulevaisuus. Pitää vaan odottaa, koska mulla on semmonen tunne, että Sebu on Se Oikea. Me puhutaan :)